Olen tehnyt vastaavia havaintoja jääkiekko-otteluissa, joihin olen tutustunut paikan päällä vasta aikuisiällä. Luulen, että jos lätkä keksittäisiin vaasta nyt, alkaisi villi nettikirjoittelu ahdasmielisistä ja kiihkoilevista konservatiiveista, jotka pitävät omaa poppootaan muita parempana, ja ainakin nuorisopsykiatrit ja tasa-arvovaltuutetut vaatisivat hallien sulkemista. Toisaalta, vasta paikan päällä voi tajuta mikä koko jutussa oikein innostaa.
Jääkiekko-ottelu on kyllä toinen hyvä esimerkki. Ja siellä hihhuloivat eivät yleensä tule edes ajatelleeksi, ettei heidän toimintansa oikeastaan vaikuta kovin rationaaliselta.
Kaikki eivät kyllä jääkiekko-otteluissa paikan päällä käyneinäkään tajua niiden innostavuutta. Tämä saattaa lätkäfaneilta myöskin joskus unohtua. On olemassa ihmisiä, joita lätkä nyt vain ei innosta.
Itse jouduin pari viikkoa sitten matkustamaan bussissa, jossa oli lasti jääkiekko-ottelusta palaavia kaljasieppoja. Oli todella raskas reissu. Mutta ymmärsin kyllä, että heillä oli hauskaa.
Mayoillakin oli muinoin pallopeli, jossa kumipallo yritettiin saada seinään kiinnitetyn renkaan läpi. Se oli vaikeaa, sillä käsiä ei saanut käyttää. Yleensä se onnistui vain kerran yhden pelin aikana, ja siihen peli loppuikin.
Voi arvata, että tunnelma pelaajien ja katsojien joukossa oli kiihkeä, sillä häviävän 7-miehisen joukkueen johtaja tai kaikki häviäjät uhrattiin jumalille. Voittajat olivat suuria sankareita.
Jaakko Paakkanen tuossa jo muistuttikin siitä, mitä itsekin ajattelin, nimittäin siitä kumipalasta, jota sohitaan.
Toisaalta, Pekka Y Hiltusella, kirkon uskontosihteerillä on aika käytännöllinen tapa tulkita näitä juttuja. Hän sanoo (varmaan joltain viisaalta löytyneen ajatuksen mukaan), että ihmisellä on samat ihmisen keinot ja tavat reagoiga kaikkeen. Aika pitkälle jaan hänen ajatuksensa.
Minäkin pelkään tuota liikaa samanmielisyyttä. Joukoissa aina tarvitaan murisijoita.
Tuttua tuo "kenttätutkimusasenne" kaikkialla, kun on opiskellut uskontotiedettä.
VastaaPoistaNäkökulma asioihin ainakin muuttui.
VastaaPoistaOlen tehnyt vastaavia havaintoja jääkiekko-otteluissa, joihin olen tutustunut paikan päällä vasta aikuisiällä. Luulen, että jos lätkä keksittäisiin vaasta nyt, alkaisi villi nettikirjoittelu ahdasmielisistä ja kiihkoilevista konservatiiveista, jotka pitävät omaa poppootaan muita parempana, ja ainakin nuorisopsykiatrit ja tasa-arvovaltuutetut vaatisivat hallien sulkemista. Toisaalta, vasta paikan päällä voi tajuta mikä koko jutussa oikein innostaa.
VastaaPoistaJääkiekko-ottelu on kyllä toinen hyvä esimerkki. Ja siellä hihhuloivat eivät yleensä tule edes ajatelleeksi, ettei heidän toimintansa oikeastaan vaikuta kovin rationaaliselta.
VastaaPoistaKaikki eivät kyllä jääkiekko-otteluissa paikan päällä käyneinäkään tajua niiden innostavuutta. Tämä saattaa lätkäfaneilta myöskin joskus unohtua. On olemassa ihmisiä, joita lätkä nyt vain ei innosta.
Itse jouduin pari viikkoa sitten matkustamaan bussissa, jossa oli lasti jääkiekko-ottelusta palaavia kaljasieppoja. Oli todella raskas reissu. Mutta ymmärsin kyllä, että heillä oli hauskaa.
Mayoillakin oli muinoin pallopeli, jossa kumipallo yritettiin saada seinään kiinnitetyn renkaan läpi. Se oli vaikeaa, sillä käsiä ei saanut käyttää. Yleensä se onnistui vain kerran yhden pelin aikana, ja siihen peli loppuikin.
VastaaPoistaVoi arvata, että tunnelma pelaajien ja katsojien joukossa oli kiihkeä, sillä häviävän 7-miehisen joukkueen johtaja tai kaikki häviäjät uhrattiin jumalille. Voittajat olivat suuria sankareita.
Joo, no ei se ehkä niin kaukana ole, että vastaavia sääntöjä alettaisiin taas soveltaa...
VastaaPoistaJaakko Paakkanen tuossa jo muistuttikin siitä, mitä itsekin ajattelin, nimittäin siitä kumipalasta, jota sohitaan.
VastaaPoistaToisaalta, Pekka Y Hiltusella, kirkon uskontosihteerillä on aika käytännöllinen tapa tulkita näitä juttuja. Hän sanoo (varmaan joltain viisaalta löytyneen ajatuksen mukaan), että ihmisellä on samat ihmisen keinot ja tavat reagoiga kaikkeen. Aika pitkälle jaan hänen ajatuksensa.
Minäkin pelkään tuota liikaa samanmielisyyttä. Joukoissa aina tarvitaan murisijoita.
Milloinka tulee uusia sarjakuvia elämästäsi, teisustelee Salme.
VastaaPoista*Räps*. Noinhan se just onkin. Toisaalta, ei kai hyvän olon osoittamisessa ole mitään pahaa?
VastaaPoista