Olipa totinen täti. Muistan, kuinka vielä alakoulussa lauloimme "omilla sanoillamme".
Edelliseen kirjoitukseesi liittyy kirkollisissa piireissä kiertävä hauska kasku. Kastetilaisuudessa pieni isosisko nykii pappia kaftaaninhelmasta/mekonhelmasta ja sanoo kirkkaalla kuuluvalla äänellä: Minutpa kastoi pappi, jonka nimi oli vähän niin kuin pieru.
Nolostuneet vanhemmat kiirehtivät kertomaan, että kastepapin sukunimi oli Paukkunen.
Ihania kuvia sinulla Kirsti. Minäkin jouduin nurkkaan, kun virressä laulettiin Aurinko armas valollansa ja minä lauloin Aurinko armas kippuravarvas. Hauska muisto Annallakin, toteaa Salme.
Tarhassa en ollut, mutta kansakoulussa oltiin kyllä huumorintajuttomia. Minut opetettiin kotona laulamaan väärin. Monen laulun oikeat sanat selvisivät minulle vasta vuosien varrella. Vuokko ei sittenkään naukaise, vaikka olin oppinut: vuokko se silmänsä aukaisee, kevät on tullut se naukaisee...
Mainio kuva tuo, missä tuhma tyttö seisoo nurkassa itsekseen jupisten. Itsellenikin tuttua asiaa; minut nakattiin jopa ulos tunnilta omien laulunsanojen takia. Anna kynäsi heilua, noistahan syntyy mainiota sarjakuvaa!
... Sanoja on myös ymmärretty väärin. Minä aina luulin, että uskontunnustuksessa mainittiin, että Jeesus sihisi Pyhästä Hengestä. Ja että virrensäkeessä "... ja siitä myös, mitä nyt en voi mä tyystin lausua sulle" 'tyystin' olisi verbi! Tyystin tyystit tyystii...
No, taisi tädeiltä puuttua huumorintaju ihan kokonaan!
VastaaPoistaOlipa totinen täti. Muistan, kuinka vielä alakoulussa lauloimme "omilla sanoillamme".
VastaaPoistaEdelliseen kirjoitukseesi liittyy kirkollisissa piireissä kiertävä hauska kasku. Kastetilaisuudessa pieni isosisko nykii pappia kaftaaninhelmasta/mekonhelmasta ja sanoo kirkkaalla kuuluvalla äänellä: Minutpa kastoi pappi, jonka nimi oli vähän niin kuin pieru.
Nolostuneet vanhemmat kiirehtivät kertomaan, että kastepapin sukunimi oli Paukkunen.
Päivän piristyksiä kumpikin juttu! Ei silti, ei päivässä mitään vikaa ole, mutta nauru tekee aina niin hyvää.
VastaaPoistaMarja Leena, meillä päin ei huumori mielestäni ollenkaan kuulunut lastenkasvatuksen keinovalikoimaan.
VastaaPoistaKiinnostava kuulla Anna, että teillä päin oli noin vapaamielistä. Ja kiitos vitsistä, kyllä nauratti, kuten pieruhuumori aina.
Näin on Villiviini:-)
Ihania kuvia sinulla Kirsti. Minäkin jouduin nurkkaan, kun virressä laulettiin Aurinko armas valollansa ja minä lauloin Aurinko armas kippuravarvas. Hauska muisto Annallakin, toteaa Salme.
VastaaPoistaTarhassa en ollut, mutta kansakoulussa oltiin kyllä huumorintajuttomia.
VastaaPoistaMinut opetettiin kotona laulamaan väärin. Monen laulun oikeat sanat selvisivät minulle vasta vuosien varrella. Vuokko ei sittenkään naukaise, vaikka olin oppinut: vuokko se silmänsä aukaisee, kevät on tullut se naukaisee...
Salme, ehdin jo luulla, että lännessä vain oltiin huumorintajuttomia, mutta että siis sinäkin jouduit siis nurkkaan.
VastaaPoistaKylläpäs teillä oli tuhmaa kotoväkeä Susu:-)
Pitää olla standardi, siksi lapset laitetaan koulussa muottiin kasvamaan...
VastaaPoistaNiinpä!
VastaaPoistaMainio kuva tuo, missä tuhma tyttö seisoo nurkassa itsekseen jupisten. Itsellenikin tuttua asiaa; minut nakattiin jopa ulos tunnilta omien laulunsanojen takia. Anna kynäsi heilua, noistahan syntyy mainiota sarjakuvaa!
VastaaPoistaVanha Erkki
Kiitos Vanha Erkki. Laulunsanojen omatoiminen keksiminen on tainnut olla aika yleinen harrastus lapsilla:-)
VastaaPoista... Sanoja on myös ymmärretty väärin. Minä aina luulin, että uskontunnustuksessa mainittiin, että Jeesus sihisi Pyhästä Hengestä. Ja että virrensäkeessä "... ja siitä myös, mitä nyt en voi mä tyystin lausua sulle" 'tyystin' olisi verbi! Tyystin tyystit tyystii...
VastaaPoistaHahhaa Maisakaisa, repesin tuosta sihisi pyhästä hengestä. Tyystiä voisi ihan hyvin olla verbi.
VastaaPoistaAika pelottavaa ajatus että tulisi keitetyksi.
VastaaPoistaNo niinpä:-)
VastaaPoista