tiistai 5. heinäkuuta 2011




7 kommenttia:

  1. Abstraktinen ajattelu ei kehity vielä kamalan aikaisin;)
    Konkretia kyllä muuttaa jotkut asiat todella oudoiksi, niin kuin tuo sydän-esimerkkisi kertoo.

    Tuli mieleen tuosta kuolevaisuuden herättämästä pelosta tuossa edellisessä sarjiksessa, miten konkretia siinäkin jyräsi, kun pelkäsin nukahtamista kuultuani, että joku nukahti pois, kuoli rauhallisesti nukkuessaan.

    VastaaPoista
  2. Jotkut muutkin ovat kertoneet lapsena pelänneensä nukahtamista samasta syystä.

    VastaaPoista
  3. Tulipa tässä mieleen liian nuorena lukemani naisten viihdekirjallisuuteen kuulunut painotuote, jossa (sanamuotoa muistamatta) mies meni naisen sisään. Tiesin kyllä mitä kautta mutta en ihan ymmärtänyt asian koko ulottuvuutta kun kuvittelin koko miehen pyrkivän jalkovälistä (takaisin kohtuun:-D). Puhumattakaan siitä että olisin ymmärtänyt miksi ihmeessä...

    VastaaPoista
  4. Tämä on huumoriblogi.

    Tuosta nukahtamisesta. Eräs nainen kertoi, että lapsenlapsensa ei pidä siitä, että hänelle luetaan ääneen kirjaa. Päiväkodissa luetaan aina kirjaa, kun lapset laitetaan nukkumaan. Tyttö tosissaan pelkäsi, että ääneenlukeminen on "nukutuspiikki". Voisiko taustalla olla pelko tuosta toisestakin nukahtamisesta?

    VastaaPoista
  5. Jossain nämä hahmot ovat olleet sisälläsi.Ne tuntuvat niin valmiilta. Monissa kuvissa pienet yksityiskohdat syventävät ja täydentävät. (Kitaran virityskielet, tuon ONE WAY saarnamiehen aito yksinkertainen tosikkous, letit pallukoina...)

    VastaaPoista
  6. Blogisisko, hauska kommentti lapselta:-)

    mm, tämä on niin kummallista, mutta olen aina halunnut piirtää. En kuitenkaan ole piirtänyt, koska en ole osannut. Yrittänyt olen kyllä, useinkin, mutta siitä ei ole tullut mitään. En oikeasti tiedä mistä nämä tyypit tulevat ja hassuinta on, että he muistuttavat esikuviaan ihan oikeasti.

    VastaaPoista