Eipä tule mieleen ketään tuntemaani nuorta, joka olisi noin vahvasti ottautunut Herran Sanaan.
Kävin itse riparin 70-luvulla. Pappi soitti meille kappaletta "Brigde over Troubled Water" ja kehui miten siinä hennot lauluäänet saavat taustakseen voimallisen musiikin jylinän. Eli hän vertasi iskelmää virteen "Maan korvessa kulkevi". Pojat soittivat rokkia sähkökitaralla ja rummuilla, tanssia ei sentään saanut. Mutta rakkaus oli kyllä kuvioissa mukana kovalla kuhinalla. Mitään uskonnollista hurmosta en muista havainneeni. Ehkä meillä päin oltiin maallistuneempia? Silti se mikä papin sanoista eniten jäi mieleeni on: "Jos elämästä ottaa ilon irti, ei jää kuin surut jäljelle."
Ihan realistista. Jotkut puhujat olivat tottuneet käännyttämään aikuisia kovapintaisia miehiä ja kohtelivat puheillaan kovakouraisesti herkässä iässä olevia teinejä.
Tämä blogi näyttää hauskalta esim tässä näkymässä. http://kulkeekohenki.blogspot.com/view/magazine
Katsoja voi nähdä kaikki kuvat yhtä aikaa, voi vaihdella toiseen näkymään aivan miten haluaa. On hauskaa katsoa tuttuja blogeja uudella tavalla.
Ketjukolaaja, kyllä meillä päin oltiin niin vakavissaan, että polla ei kaikilla tahtonut kestää. Itsekin menin välillä paniikin puolella, koska pelkäsin Jeesuksen toista tulemista, johon meillä päin uskottiin lujasti.
Hei Blogisisko, näyttääpä tosiaan hauskalta tuo. Kiitos tästä vinkistä.
Juu, en tosiaankaan väitä, ettei noin ole voinut jossain tapahtua. Meillä päin en muista oikein kenenkään nuoren olleen innostunut uskonnosta tai politiikasta. Nuorten maailmaa olivat lähinnä viihde, urheilu ja orastava seksuaalisuus.
En tiedä kenestäkään koulutoveristani tulleen pappia. Sen sijaan kansallisen tason urheilijoita joukosta kasvoi. Yksi poika sanoi jo nuorena kannattavansa kokoomusta. Hän oli jokunen vuosi sitten ehdolla kuntavaaleissa ja äänestin häntä, sillä meillä oli yhteneviä näkemyksiä kuntapolitiikan suhteen. Hänet taidettiin nimetä johonkin lautakuntaan.
Viihde, urheilu ja orastava seksuaalisuus kyllä olivat meilläkin mukana kaikessa, sitä oli siellä uskonnollisuuden alla ja päällä ja joukossa:-) Kiinnostava kysymys, että mistä syntyy se ilmapiiri jonka vallitessa uskonnollisten kokemusten ilmaiseminen tulee jotenkin hyväksytyksi. Niitähän käsittääkseni on vähän joka toisella, mutta niiden ilmaiseminen ei ole suomalaisessa kulttuuri-ilmastossa ollut kovin helppoa. Jostain syystä meillä päin oli, ja sen vuoksi varmaankin uskonnollisiin rientoihin tempautui mukaan myös porukkaa, joka ei ehkä ollut niin tosissaan. Omakin vakaumukseni oli vähän niin ja näin.
Eipä tule mieleen ketään tuntemaani nuorta, joka olisi noin vahvasti ottautunut Herran Sanaan.
VastaaPoistaKävin itse riparin 70-luvulla. Pappi soitti meille kappaletta "Brigde over Troubled Water" ja kehui miten siinä hennot lauluäänet saavat taustakseen voimallisen musiikin jylinän. Eli hän vertasi iskelmää virteen "Maan korvessa kulkevi". Pojat soittivat rokkia sähkökitaralla ja rummuilla, tanssia ei sentään saanut. Mutta rakkaus oli kyllä kuvioissa mukana kovalla kuhinalla. Mitään uskonnollista hurmosta en muista havainneeni. Ehkä meillä päin oltiin maallistuneempia? Silti se mikä papin sanoista eniten jäi mieleeni on: "Jos elämästä ottaa ilon irti, ei jää kuin surut jäljelle."
Ihan realistista. Jotkut puhujat olivat tottuneet käännyttämään aikuisia kovapintaisia miehiä ja kohtelivat puheillaan kovakouraisesti herkässä iässä olevia teinejä.
VastaaPoistaTämä blogi näyttää hauskalta esim tässä näkymässä.
http://kulkeekohenki.blogspot.com/view/magazine
Katsoja voi nähdä kaikki kuvat yhtä aikaa, voi vaihdella toiseen näkymään aivan miten haluaa. On hauskaa katsoa tuttuja blogeja uudella tavalla.
Blogisisko
Tämä ehkä paras. Sen voisi tulostaa.:)
VastaaPoistahttp://kulkeekohenki.blogspot.com/view/flipcard
Blogisisko
Ketjukolaaja, kyllä meillä päin oltiin niin vakavissaan, että polla ei kaikilla tahtonut kestää. Itsekin menin välillä paniikin puolella, koska pelkäsin Jeesuksen toista tulemista, johon meillä päin uskottiin lujasti.
VastaaPoistaHei Blogisisko, näyttääpä tosiaan hauskalta tuo. Kiitos tästä vinkistä.
Juu, en tosiaankaan väitä, ettei noin ole voinut jossain tapahtua. Meillä päin en muista oikein kenenkään nuoren olleen innostunut uskonnosta tai politiikasta. Nuorten maailmaa olivat lähinnä viihde, urheilu ja orastava seksuaalisuus.
VastaaPoistaEn tiedä kenestäkään koulutoveristani tulleen pappia. Sen sijaan kansallisen tason urheilijoita joukosta kasvoi. Yksi poika sanoi jo nuorena kannattavansa kokoomusta. Hän oli jokunen vuosi sitten ehdolla kuntavaaleissa ja äänestin häntä, sillä meillä oli yhteneviä näkemyksiä kuntapolitiikan suhteen. Hänet taidettiin nimetä johonkin lautakuntaan.
Viihde, urheilu ja orastava seksuaalisuus kyllä olivat meilläkin mukana kaikessa, sitä oli siellä uskonnollisuuden alla ja päällä ja joukossa:-) Kiinnostava kysymys, että mistä syntyy se ilmapiiri jonka vallitessa uskonnollisten kokemusten ilmaiseminen tulee jotenkin hyväksytyksi. Niitähän käsittääkseni on vähän joka toisella, mutta niiden ilmaiseminen ei ole suomalaisessa kulttuuri-ilmastossa ollut kovin helppoa. Jostain syystä meillä päin oli, ja sen vuoksi varmaankin uskonnollisiin rientoihin tempautui mukaan myös porukkaa, joka ei ehkä ollut niin tosissaan. Omakin vakaumukseni oli vähän niin ja näin.
VastaaPoista