Tää on mainio! Löydät kyllä oikeita lauseita kupliin, ja idea kertoa omia muistikuvia ja ajatuksia on hyvä!
Puhun siitä Kaisa Lekasta siksi kun olimme hänen näyttelynsä avajaisissa ja hän sanoi, että vaikeinta koko sarjakuvan teossa on löytää oikeat sanat, ja oikea asia!
Parasta tässä on tuo keskustelu hengen ja ihmisen välillä, mutta kyllä kuvatkin seuraavat sanoja ilmeillään. Ja tuo teksti, kun se on tehty käsin ja selkeästi, on parempi kuin koneella kirjoitettu. Käsin saa kuviin sopivamman ja herkemmän vaikutelman. Tämä on minusta paras ja onnistunein, mitä olen kuviasi seurannut! Vaikka kyllä niissä muissakin, joita olen nähnyt, on ideaa.
Kiitos palautteesta Liisu! Kokeiltuani erilaisia konefontteja tuntui, että pitää kirjoittaa käsin. Pitää vaan säätää tuota käsialaansa... Se mitä Leka sanoo sarjakuvasta on varmaankin totta. Mun ylipäätään pitäisi nyt jossain välissä ryhtyä tutkimaan sarjakuvia. Nyt luen vaan lehtistrippejä ja tenavia. Ja haluaisin sarjakuvakurssille.
Mun täytyy nyt tuoreeltaan korjata tuota kommenttiani.
Olin katsonut vain tuon seuraavan, mutta nyt katselin niin pitkälti kuin kuvia riitti. Ja nauru pääsi monen kohdalla. On se kyllä eräänlainen saavutus, jos ikävähkön asian saa vaikuttamaan kuvien ja niukan tekstin avulla naurun arvoiselta!
Kuvasi ovat mielestäni reilusti julkaisemisen arvoisia. (Vaikka julkaisuahan se on tämäkin - bloggaaminen. Mutta esimerkiksi lehdissä näkyy joskus sarjiksia, joita katsottuaan tulee mieleen vain sana: Höh!)
Erikoisesti nauratti tuo - joillekin kieltämättä ikävä asia - missä puhuttiin lihomisesta + mielialasta. Koeta tarjota sitä Mielenterveys-lehteen, jota en kyllä tunne. Onhan sitten myös Lääkärilehti (joka on asiapitoinen ja kuiva) mutta Hyvä terveys, on monipuolisempi. Ja Nuori Lääkäri - lehti sisältää joskus hauskoja välipaloja. Ja varmaan se sopisi johonkin päivälehteenkin. Sähköpostissa se kulkee, valmis tiedosto. Kannattaa tarjota. Eihän se ota jos ei annakaan. Olisi vai iloa ihmisille, sitä ajattelen.
Niin, ei kai juuri kukaan sarjakuvantekijä saa jokaisesta stripistään hyvää. On mulla itsekin käynyt mielessä, että tarjoaisi kuviaan jollekin tuollaiselle taholla. Mutta tuntuu, että sitä ennen vielä pitäisi saada tyyliin ja hahmoihin enemmän varmuutta. Nyt jotenkin näkee, että piirtäjä on tottumaton. Vaan voihan senkin tietysti kääntää omaksi edukseen.
Käsin kirjoitettu sopii tyyliisi :) Pidän myös ilmeistä. Suuresti! NÄissä on samaa kirpeyttä kuin toisessakin blogissasi...
Opin juuri, että bloggaajalla pitäisi olle joka kirjoituksessa vain yksi aihe ja sen jälkeen valmius keskusteluun. Huomaan, että sama juttu on parhaissa sarjakuvastripeissäkin. Keskustelu niissä tapahtuu usein lukijan/katsojan mielessä.
Nämä on ainutlaatuisia. Kukaan muu ei ole tehnyt juuri tällaista. SIksikin kannattaa jatkaa. Et ole klooni millään alueella :)
Tuo on varmaan totta, että blogijutussa pitäisi olla vain yksi aihe. Ja sekin on totta, että nämä ovat ainutlaatuisia, hyvässä ja pahassa. Niin kuin mikä tahansa, mitä kuka tahansa meistä tekee. Kukaan ei tee ihan samoin...
Kiitos. Jatkakaamme Nutipään kuuntelua <3
VastaaPoistaTää on mainio! Löydät kyllä oikeita lauseita kupliin, ja idea kertoa omia muistikuvia ja ajatuksia on hyvä!
VastaaPoistaPuhun siitä Kaisa Lekasta siksi kun olimme hänen näyttelynsä avajaisissa ja hän sanoi, että vaikeinta koko sarjakuvan teossa on löytää oikeat sanat, ja oikea asia!
Parasta tässä on tuo keskustelu hengen ja ihmisen välillä, mutta kyllä kuvatkin seuraavat sanoja ilmeillään. Ja tuo teksti, kun se on tehty käsin ja selkeästi, on parempi kuin koneella kirjoitettu. Käsin saa kuviin sopivamman ja herkemmän vaikutelman. Tämä on minusta paras ja onnistunein, mitä olen kuviasi seurannut! Vaikka kyllä niissä muissakin, joita olen nähnyt, on ideaa.
Kiitos palautteesta Liisu! Kokeiltuani erilaisia konefontteja tuntui, että pitää kirjoittaa käsin. Pitää vaan säätää tuota käsialaansa... Se mitä Leka sanoo sarjakuvasta on varmaankin totta. Mun ylipäätään pitäisi nyt jossain välissä ryhtyä tutkimaan sarjakuvia. Nyt luen vaan lehtistrippejä ja tenavia. Ja haluaisin sarjakuvakurssille.
VastaaPoistaVera, nimenomaan!
Mun täytyy nyt tuoreeltaan korjata tuota kommenttiani.
VastaaPoistaOlin katsonut vain tuon seuraavan, mutta nyt katselin niin pitkälti kuin kuvia riitti. Ja nauru pääsi monen kohdalla.
On se kyllä eräänlainen saavutus, jos ikävähkön asian saa vaikuttamaan kuvien ja niukan tekstin avulla naurun arvoiselta!
Kuvasi ovat mielestäni reilusti julkaisemisen arvoisia. (Vaikka julkaisuahan se on tämäkin - bloggaaminen. Mutta esimerkiksi lehdissä näkyy joskus sarjiksia, joita katsottuaan tulee mieleen vain sana: Höh!)
Erikoisesti nauratti tuo - joillekin kieltämättä ikävä asia - missä puhuttiin lihomisesta + mielialasta. Koeta tarjota sitä Mielenterveys-lehteen, jota en kyllä tunne. Onhan sitten myös Lääkärilehti (joka on asiapitoinen ja kuiva) mutta Hyvä terveys, on monipuolisempi. Ja Nuori Lääkäri - lehti sisältää joskus hauskoja välipaloja. Ja varmaan se sopisi johonkin päivälehteenkin. Sähköpostissa se kulkee, valmis tiedosto. Kannattaa tarjota. Eihän se ota jos ei annakaan. Olisi vai iloa ihmisille, sitä ajattelen.
Niin, ei kai juuri kukaan sarjakuvantekijä saa jokaisesta stripistään hyvää. On mulla itsekin käynyt mielessä, että tarjoaisi kuviaan jollekin tuollaiselle taholla. Mutta tuntuu, että sitä ennen vielä pitäisi saada tyyliin ja hahmoihin enemmän varmuutta. Nyt jotenkin näkee, että piirtäjä on tottumaton. Vaan voihan senkin tietysti kääntää omaksi edukseen.
VastaaPoistaKäsin kirjoitettu sopii tyyliisi :) Pidän myös ilmeistä. Suuresti! NÄissä on samaa kirpeyttä kuin toisessakin blogissasi...
VastaaPoistaOpin juuri, että bloggaajalla pitäisi olle joka kirjoituksessa vain yksi aihe ja sen jälkeen valmius keskusteluun. Huomaan, että sama juttu on parhaissa sarjakuvastripeissäkin. Keskustelu niissä tapahtuu usein lukijan/katsojan mielessä.
Nämä on ainutlaatuisia. Kukaan muu ei ole tehnyt juuri tällaista. SIksikin kannattaa jatkaa. Et ole klooni millään alueella :)
Tuo on varmaan totta, että blogijutussa pitäisi olla vain yksi aihe. Ja sekin on totta, että nämä ovat ainutlaatuisia, hyvässä ja pahassa. Niin kuin mikä tahansa, mitä kuka tahansa meistä tekee. Kukaan ei tee ihan samoin...
VastaaPoista