maanantai 7. toukokuuta 2012

Älyn rajat




4 kommenttia:

  1. Voi, onko tuossa veljeni, kälyni ja minä? Minäkään en ole koskaan jaksanut perehtyä filosofiaan syvällisesti... :-D

    VastaaPoista
  2. Mistähän se OIKEASTI johtuu, että me ei siihen jakseta perehtyä...?

    VastaaPoista
  3. Se on joku vasta-ainereaktio varmaan... Puoliksi kasvatustieteilijänä olen myös turvautunut ajatukseen, että lahjakkuuksia on monenlaisia. Ehkäpä on suorastaan hyvä, että jotkut käyttävät perehtymisenergiansa muuhun.

    Olin vuosi sitten jatko-opintoihini liittyvällä tieteenfilosofiankurssilla. Olin tosi yllättynyt, kun en ollutkaan aivan surkean huono kurssilainen. Osasin keskustella tieteenfilosofisista teksteistä kasvatustieteilijöiden ja psykologien kanssa ihan yhtä hyvin (tai siis huonosti) kuin hekin! Ainoa filosofi paikalla oli kyllä opettaja ja hän oli kärsivällinen lajiaan.

    VastaaPoista
  4. Tuo kurssihan oli sinulle sitten sellainen korvaava kokemus.

    Niin minäkin olen ajatellut, että oma lahjakkuuteni suuntautuu toisin. Järkeä voi olla yhtä paljon kuin jollakin filosofilla, on vain vähän erilaista.

    VastaaPoista