Hehee, oliko taas hyvin ajoitettu perille saapuminen kuudeksi? Viime vuonna siellä vimmeisen levähdyspaikan kohdalla sanoivat että vielä on kaksi kilometriä, ja oli kyllä hämmästyttävän pitkät kaksi kilometriä...
Mulle kerrottiin jossain päiväkodin pihalla, että tästä on viisi kilometria. Sitten käveltiin tunti, jonka jälkeen joku huomasi tutun talon ja sanoi, että tästä on enää kolme kilometriä...
Juu, itsehän en oikein hahmota niitä etäisyyksiä eikä välttämättä kauhean hyvin moni muukaan (ja ne jotka hahmottaa luultavatsi valehtelee asiat paremmin päin). Sen tiedän että sitten kun päästään siltä hiekkasuoralta metsän läpi taas asfaltille ja asutusta alkaa olla enemmän ympärillä niin ollaan jo melkein perillä (noilla kohdilla minulla alkoi viime vuonna pohkeissa kiristelemään kramppailun oloisesti...) Mutta niin, ekat pari tuntia menevät vielä reippaasti mutta myllyn jälkeen alkaa väsy painaa...
Hdcanis, mulle oli oikeastaan yllätys, että miten koville se otti.
Karpalo, en tiedä. Niitä on varmaan eri tarkoituksia. Mutta itse hämmästyin siitä miten vertauskuvalliselta kaikki tuntui. Minulle pyhiinvaellus oli elämän metafora...
Kärsimys ei ole tavoite, vaikka tiettyä omien rajojen koettelua noihin kai usein liittyy...
Minulle nuo ovat vähän samaa kuin jotkut retriitit, irrottautumista siitä tavallisesta arjesta. On tie, on päämäärä (josta ei selvästikään ole ihan selkeää käsitystä että kuinka lähellä tai kaukana vielä ollaan), on kanssavaeltajat ja siinä kaikki. Kävely on hyvä kontemplaation oheistoiminta... Mutta muitakin tarkoituksia varmasti on.
Ja eipä sitä tosiaan tuollaisia matkoja tule normaalisti käveltyä, mahtavatko Lallin koulun oppilaat tajutakaan kuinka suuri ilo on päästä sinne...
Siis itse en muista milloin olisin viimeksi ollut kaksi vuorokautta niin, etten ole kertaakaan vilkaissut mitä netissä tapahtuu. Tuolla ei tullut edes mieleen.
Sosiaalinen ulottuvuus tuli myös selväksi.Jos olisin ollut matkalla yksin, olisin palannut kotiin aikapäiviä sitten. Mutta porukka imi mukaan. Kyllä siinä on oma ideansa, että porukassa tehdään juttuja. Vaikka toisaalta ihmisten yhteistoiminta on niin vaikeaa...
Hehee, oliko taas hyvin ajoitettu perille saapuminen kuudeksi?
VastaaPoistaViime vuonna siellä vimmeisen levähdyspaikan kohdalla sanoivat että vielä on kaksi kilometriä, ja oli kyllä hämmästyttävän pitkät kaksi kilometriä...
Mulle kerrottiin jossain päiväkodin pihalla, että tästä on viisi kilometria. Sitten käveltiin tunti, jonka jälkeen joku huomasi tutun talon ja sanoi, että tästä on enää kolme kilometriä...
VastaaPoistaJuu, itsehän en oikein hahmota niitä etäisyyksiä eikä välttämättä kauhean hyvin moni muukaan (ja ne jotka hahmottaa luultavatsi valehtelee asiat paremmin päin).
VastaaPoistaSen tiedän että sitten kun päästään siltä hiekkasuoralta metsän läpi taas asfaltille ja asutusta alkaa olla enemmän ympärillä niin ollaan jo melkein perillä (noilla kohdilla minulla alkoi viime vuonna pohkeissa kiristelemään kramppailun oloisesti...)
Mutta niin, ekat pari tuntia menevät vielä reippaasti mutta myllyn jälkeen alkaa väsy painaa...
Mikä tollaisten vaellusten tarkoitus on? Mielen kääntäminen Jumalaa kohden kärsimyksen kautta? :)
VastaaPoistaHdcanis, mulle oli oikeastaan yllätys, että miten koville se otti.
VastaaPoistaKarpalo, en tiedä. Niitä on varmaan eri tarkoituksia. Mutta itse hämmästyin siitä miten vertauskuvalliselta kaikki tuntui. Minulle pyhiinvaellus oli elämän metafora...
Kärsimys ei ole tavoite, vaikka tiettyä omien rajojen koettelua noihin kai usein liittyy...
VastaaPoistaMinulle nuo ovat vähän samaa kuin jotkut retriitit, irrottautumista siitä tavallisesta arjesta. On tie, on päämäärä (josta ei selvästikään ole ihan selkeää käsitystä että kuinka lähellä tai kaukana vielä ollaan), on kanssavaeltajat ja siinä kaikki. Kävely on hyvä kontemplaation oheistoiminta...
Mutta muitakin tarkoituksia varmasti on.
Ja eipä sitä tosiaan tuollaisia matkoja tule normaalisti käveltyä, mahtavatko Lallin koulun oppilaat tajutakaan kuinka suuri ilo on päästä sinne...
Siis itse en muista milloin olisin viimeksi ollut kaksi vuorokautta niin, etten ole kertaakaan vilkaissut mitä netissä tapahtuu. Tuolla ei tullut edes mieleen.
VastaaPoistaSosiaalinen ulottuvuus tuli myös selväksi.Jos olisin ollut matkalla yksin, olisin palannut kotiin aikapäiviä sitten. Mutta porukka imi mukaan. Kyllä siinä on oma ideansa, että porukassa tehdään juttuja. Vaikka toisaalta ihmisten yhteistoiminta on niin vaikeaa...
Kokeile seuravalla kerralla tätä vaellusta.
VastaaPoistahttp://joonasheiskanen.wordpress.com/2011/08/12/corsica-and-gr20/
Aha, kiitti vinkistä!
VastaaPoista