Ihana! <3 Muistuu mieleen omakin eka kirjastokortti, taisin saada sen 5- tai 6-vuotiaana. Oli juhlava hetki, kun pääsi lainaamaan iiison pinon kirjoja ihan itse ensimmäistä kertaa :)
Suloista. Kirjastokortti tuntuu olleen monen elämässä erittäin merkittävä asia ja sen saaminen on ollut kohottava hetki. Minä en muista itse korttia, mutta lainastoon pääsemisen muistan. Täällä Treella kirjasto on nim. lainasto eli laikku.
Anneli, tarkemmin ajatellen Porissakin kirjasto oli lainasto.
Rantakasvi, liian isolla pyörällä ajaminen oli tosiaan ihan arkipäivää omassakin lapsuudessa. Kolmipyöräisestä suoraan aikuisten pyörään, ainakin melkein.
Ihana! <3 Muistuu mieleen omakin eka kirjastokortti, taisin saada sen 5- tai 6-vuotiaana. Oli juhlava hetki, kun pääsi lainaamaan iiison pinon kirjoja ihan itse ensimmäistä kertaa :)
VastaaPoistaPelottava vaihe varmaan myös lastenkasvattajalle, kun yhtäkkiä omalle lapselle aukeaakin kokonainen uusi maailma. Tai sata.
VastaaPoistaAnu, juhlava hetki nimenomaan:-)
VastaaPoistaElina, tuokin on totta. Mutta minun lapsuudessani kirjaston tarjonta taisi olla kasvattajan näkökulmasta aika tuttua ja turvallista...
Hieno tarina;) Tosiaan minullekin muistuu oma vastaava tilanne. Muistan kuinka poljin liian isolla pyörällä aina kirjastoon.
VastaaPoistaSuloista. Kirjastokortti tuntuu olleen monen elämässä erittäin merkittävä asia ja sen saaminen on ollut kohottava hetki. Minä en muista itse korttia, mutta lainastoon pääsemisen muistan. Täällä Treella kirjasto on nim. lainasto eli laikku.
VastaaPoistaAnneli, tarkemmin ajatellen Porissakin kirjasto oli lainasto.
VastaaPoistaRantakasvi, liian isolla pyörällä ajaminen oli tosiaan ihan arkipäivää omassakin lapsuudessa. Kolmipyöräisestä suoraan aikuisten pyörään, ainakin melkein.