Kun reissulla oli puhetta niistä Santiago de Compostela -dokumenteista niin mieleen tuli että omalla tavallaan Köyliössä hienointa on että se ei ole erityisen trendikäs ja tyylikäs lifestyle-vaellus, se on kuitenkin vain yhden viikonlopun mittainen ja kuljetaan porukassa hetkirukouksia ja muita viettäen ettei voi olla oikein individualistinen uniikki lumihiutale, ja hei, kuljetaan Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa.
Juuri tänään kerroin kaverille millainen Kirkkokari on ja suosittelin käymään (kaveri kommentoi sen kuulostavan hyvin suomalaiselta...)
Eipä silti, kyllä minä Roomassakin viihdyin (tosin kaksi kertaa olen siellä käynyt käymättä sisällä Pietarinkirkossa, sinne oli aina tolkuttomat jonot ja olen jonotusneurootikko). Ja varmaan myös Lourdes ja moni muu.
Olen itsekin menossa Roomaan, mutta voi olla että jää jonotukset jonottamatta. Ehkä Köyliö sopii niille, jotka pyhiinvaeltajinakin kulkevat omia polkujaan, eivät mene massan mukana...;-)
Jotenkin toi huumori kutkuttaa mua! Vähän kuin samaistun kaikkiin hahmoihin, tuleeko kuunneltua mitä minulle yritetään sanoa, piipitän itse jotain mitä "kukaan" ei kuule. Aika inhimillistä kokemusta ; )
En ole käynyt Vanhassa Valamossa, kolunnut Kreikan ja Venäjän luostareita, en päässyt Pyhälle Maalle... Seison Hangon kikossa, joskus Porissa asti!
Viime sunnuntaina pienessä Hangon ortodoksisessa kirkossamme kävi "Köyliöt". Metropoliitta ja seitsemän muuta toimittavaa papistoa tuli paikalle, väkeä saapui läheltä ja kaukaa ja vietimme yhteisen juhlan! Tunnelma oli lämmin ja iloinen, ensi vuonna uudelleen...
Ei menty merta edemmäs ja kuitenkin mentiin, rannalla toimitettiin vedenpyhitys ja siitähän se siunaus jatkuu Itämeren aaltojen mukana maailman ääriin.
Anne, niin minäkin ajattelen, että melkein jokaisella varmaan kokemusta kummallakin puolella olemisesta. Ei ole helppoa kuunnella, eikä saada ääntään kuulluksi.
Mari, minäkin kävin taas Porin kirkossa, kyllä se on kaunis! Olin hengessä mukana juhlassanne. Teki mieli lähteä katsomaan, mutta en sitten tohtinut.
Aivan ehdottomasti paras pyhiinvaellus on oma elämä ja siksi, anteeksi vaan, on tämä kaikki kovin valheellista, vaikka varmasti kokemuksellisesti totta, mutta aivan liian monien turvatuttien ympäroimää pelkureiden pyhiinvaellusta.
Kun reissulla oli puhetta niistä Santiago de Compostela -dokumenteista niin mieleen tuli että omalla tavallaan Köyliössä hienointa on että se ei ole erityisen trendikäs ja tyylikäs lifestyle-vaellus, se on kuitenkin vain yhden viikonlopun mittainen ja kuljetaan porukassa hetkirukouksia ja muita viettäen ettei voi olla oikein individualistinen uniikki lumihiutale, ja hei, kuljetaan Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa.
VastaaPoistaJuuri tänään kerroin kaverille millainen Kirkkokari on ja suosittelin käymään (kaveri kommentoi sen kuulostavan hyvin suomalaiselta...)
Eipä silti, kyllä minä Roomassakin viihdyin (tosin kaksi kertaa olen siellä käynyt käymättä sisällä Pietarinkirkossa, sinne oli aina tolkuttomat jonot ja olen jonotusneurootikko). Ja varmaan myös Lourdes ja moni muu.
Olen itsekin menossa Roomaan, mutta voi olla että jää jonotukset jonottamatta. Ehkä Köyliö sopii niille, jotka pyhiinvaeltajinakin kulkevat omia polkujaan, eivät mene massan mukana...;-)
VastaaPoistaJotenkin toi huumori kutkuttaa mua! Vähän kuin samaistun kaikkiin hahmoihin, tuleeko kuunneltua mitä minulle yritetään sanoa, piipitän itse jotain mitä "kukaan" ei kuule. Aika inhimillistä kokemusta ; )
VastaaPoistaEn ole käynyt Vanhassa Valamossa, kolunnut Kreikan ja Venäjän luostareita, en päässyt Pyhälle Maalle... Seison Hangon kikossa, joskus Porissa asti!
VastaaPoistaViime sunnuntaina pienessä Hangon ortodoksisessa kirkossamme kävi "Köyliöt". Metropoliitta ja seitsemän muuta toimittavaa papistoa tuli paikalle, väkeä saapui läheltä ja kaukaa ja vietimme yhteisen juhlan! Tunnelma oli lämmin ja iloinen, ensi vuonna uudelleen...
Ei menty merta edemmäs ja kuitenkin mentiin, rannalla toimitettiin vedenpyhitys ja siitähän se siunaus jatkuu Itämeren aaltojen mukana maailman ääriin.
Mari
Anne, niin minäkin ajattelen, että melkein jokaisella varmaan kokemusta kummallakin puolella olemisesta. Ei ole helppoa kuunnella, eikä saada ääntään kuulluksi.
VastaaPoistaMari, minäkin kävin taas Porin kirkossa, kyllä se on kaunis! Olin hengessä mukana juhlassanne. Teki mieli lähteä katsomaan, mutta en sitten tohtinut.
VastaaPoistaAivan ehdottomasti paras pyhiinvaellus on oma elämä ja siksi, anteeksi vaan, on tämä kaikki kovin valheellista, vaikka varmasti kokemuksellisesti totta, mutta aivan liian monien turvatuttien ympäroimää pelkureiden pyhiinvaellusta.
Hyvää liikuntaa toki.
Ihan kiva.
Heh!
VastaaPoista