sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Retrospektiivista pohdintaa sohvalla




Huomasin säilöneeni mieleni pohjalla lukemattoman määrän negatiivisia elämänkokemuksia.


Ps. Taas on tullut pari uutta lukijaa. Tervetuloa Itkupilli ja Liro!

9 kommenttia:

  1. Tää on parasta mitä negatiivisille voi tehdä, Kirsti! Näitä kokemuksia on muillakin, kyllä sun piirrokset on niin hellyttäviä!

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Hengissä...

    tänään Hesarissa juttu siitä, että myönteinen ajattelutapa lisää merkittävästi elinikää.

    Who wants to live forever.

    VastaaPoista
  4. Ellinoora, ihmettelin itsekin, että miten voi tuntua niin hauskalta piirtää näkyviin asioita, jotka ovat joskus loukanneet.

    Hyvä, että olet hengissä Susu. Uskon hesarin artikkelin olevan oikeassa.

    VastaaPoista
  5. Voi että. Minun niin tekisi mieli halata tuota tyttöä ja sanoa, että elä sie nuita kuuntele. Tai siis kuuntele vaan nutipäätä.

    VastaaPoista
  6. Lapsuusmuistoja:
    Äitini kutsui minua lapsena karamelli-alkoholistiksi. Siis lapsena. Olin aina hoikka tyttö. Karkista toki tykkäsin.

    VastaaPoista
  7. "Oi miks' minä tummana synnyin..." Tai ylipäätään ollenkaan.

    Tämä vain tuli spontaanisti mieleeni. En jaksa enempiä selitellä. Tykkään kovasti näistä sinun sarjakuvistasi - saavat hymyilemään usein, mutta myös miettimään.

    VastaaPoista
  8. Tosi hienoa, että näin rankkoja asioita saat hauskoiksi kuviksi nyt! Näitä riittäisi varmaan meille kaikille, heti tulee mieleen lapsuudesta, eikä ihan niinkään kaukaa monia hetkiä, mistä voisi piirtää - jos osaisi

    VastaaPoista
  9. Vera, nutipää puhuu asiaa:-)

    Rantakasvi, olet kyllä kadehdittava henkilö tuosta syystä.

    Kiitos Elegia, niin se on ollut haavenakin, että voisi hymyilyttää ja pohdituttaa.

    Kiitos Päivi, ja siitä vain piirtämään, tai muovaamaan savesta, säveltämään tai kirjoittamaan:-)

    VastaaPoista