keskiviikko 17. elokuuta 2011

Matka seurakuntatyttöyteen osa 4, vuosi 1972




Tervetuloa lukijaksi Jaakko:-)

4 kommenttia:

  1. Ah, ”uskomaton”-sanaa on siis tosiaan käytetty tuossa ”ei uskossa” -merkityksessä! Olen aina suhtautunut siihen vitsinä.

    Tulee mieleen joskus kauan sitten radiosta kuuntelemani hengellisen nuorisomusiikin toivekonsertti, jossa juontajat kyselivät ohjelmaan soittaneilta toivojilta, ”voiko kuunnella henksuja vaikkei olekaan uskis?”

    VastaaPoista
  2. Kai siinä jokin sellainen vitsikkyys, sanoisko nyt vaikka itseironia olikin takana.

    Uskovaisuus on ehkä viimeiset sata vuotta ollut jotenkin niin epätrendikästä täällä päin maailmaa, että se on väkisinkin käynyt itsetunnon päälle.

    VastaaPoista
  3. Muistan, että rippikoulun vetäjä ei kelpuuttanut edes uskovaisia uskomattomien sijaan.
    "Jos poika pyytää pimeään nurkkaan, ette mene".

    Aiheutti kikatusta, sillä suurin osa oli nuohonnut nurkkia jo jonkin aikaa.

    VastaaPoista
  4. Joo, siis minun rippileirilläni oli myös aika outoa seksuaalivalistusta ja se vähän järkytti, koska itse taas olin jotenkin niin lapsi vielä.

    VastaaPoista