Kaksitoista vuotta se kulki minun kanssani täällä.
Unohtumattomia päiviä
joiden samankaltaisuus tuuditti kuvittelemaan
että elämä jatkuu samana loputtomasti.
Että loputtomasti päästän sitä ulos ja sisään
loputtomasti kannan sille muroja
loputtomasti kiellän, ei saa hyppiä, älä hypi,
kuuletko sinä lakkaa hyppimästä nyt.
Kun se lähti,
heräsin yöllä ja kuuntelin.
Ei enää hengitystä, tuhinaa
ei rapsutusta kun se unissaan potki seinää.
Vieläkin on joskus niin ikävä
että pitää yöllä pimeässä juosta tähtiä kiinni.
Jonnekin tuonne sinä menit taivaan koira
jonnekin tuonne minne kaikki vilpittömät, ihanat sielut menevät.
Sinun sydämesi ääniin minä vieläkin
nukahdan ja herään.
ps. Olen saanut taas muutaman uuden lukijan. Tervetuloa Heidi, Liisu ja Ulla!
Unohtumattomia päiviä
joiden samankaltaisuus tuuditti kuvittelemaan
että elämä jatkuu samana loputtomasti.
Että loputtomasti päästän sitä ulos ja sisään
loputtomasti kannan sille muroja
loputtomasti kiellän, ei saa hyppiä, älä hypi,
kuuletko sinä lakkaa hyppimästä nyt.
Kun se lähti,
heräsin yöllä ja kuuntelin.
Ei enää hengitystä, tuhinaa
ei rapsutusta kun se unissaan potki seinää.
Vieläkin on joskus niin ikävä
että pitää yöllä pimeässä juosta tähtiä kiinni.
Jonnekin tuonne sinä menit taivaan koira
jonnekin tuonne minne kaikki vilpittömät, ihanat sielut menevät.
Sinun sydämesi ääniin minä vieläkin
nukahdan ja herään.
ps. Olen saanut taas muutaman uuden lukijan. Tervetuloa Heidi, Liisu ja Ulla!
:´-(
VastaaPoistaEivät ne unohdu, rakkaat kumppanit ja seuralaiset, eivät vuosienkaan kuluessa. Siellä ne kulkevat sielussa mukana edelleen.
VastaaPoistaMinä uskon, että jos tuonpuoleisessa on paikka ihmisille, on siellä myös tilaa kaikille karvaisille rakkaillemme. Minullakin olisi odottamassa monta..
VastaaPoistaEläimet ovat viattomia, joten pakkohan niiden on päästä taivaaseen.
VastaaPoistaNyt tuli tippa linssiin. Ihana teksti.
VastaaPoistaSinne meni jonnekin minunkin 16 ja puoli vuotta vanha sekarotuinen hauvani. Hyvin hoiti virkansa, ei moitteen sijaa voi löytää. Lämmitti jalkapohjia, tervehti kotiin tullessa, herkeämättä vahti henkilökohtaista turvallisuuttani, piti seuraa.
Sinun koirasi viihtyi, kun eli niin pitkään.
VastaaPoistaAjattelenkin, että olen onnekas kun sain pitää koirulin ylimääräisen kauan.
VastaaPoista<3
VastaaPoistaMe olemme jo kertaalleen viettäneet jäähyväisiä rakkaalle etäkoiralle kun koiruus katosi metsään. Koira löytyi viikon seikkailun jälkeen, mutta ne lopulliset jäähyväiset ovat luultavasti pian edessä, kuono harmaantuu ja aistit hiipuvat...
On elämän laki, että jonkinlaiset jäähyväiset ovat jossain vaiheessa edessä.
VastaaPoistaMinä näen usein unta, että koirani ei kuollutkaan. Käyn sen kanssa lenkillä ja muistelen niitä aikoja, kun se oli vanha ja väsynyt, ja sitten jollain ihmeellisellä tavalla kuntoutui.
Aiva upea runo! Voin täysin samaistua noihin tuntemuksiin rakkaan koirani menetettyäni. Edelleen on ikävä Wandaa.
VastaaPoistaKiitos Eija:-) Joo, nämä ovat koiranomistajien yhteisiä tuntoja.
VastaaPoistaJo monesta koiraystävästä luopuneelle tuli tippa silmään. Ajan armottomuus konkretisoituu lemmikkien elämän lyhyydessä, vaikka aivan saman pituisia ne vuodet ovat ihmisellekin.
VastaaPoistaNiinpä, Kati.
VastaaPoistaItku tuli. Runosi kaivautui sieluuni. Minäkin jouduin sanomaan hyvästi rakkaalle ystävälleni. Parhaalle.
VastaaPoistaKyllä se riipaisee.Minun koirani kuolemasta on jo kauan, mutta silti alkaa heti itkettää, kun ajattelen sitä.
VastaaPoista