Hyvä sohva. Heureka! Uudelleen sisustaminen tai uudet huonekalut ovat siis toisinaan tarpeellisia.
p.s psykiatrijutun merkitykset aukeavat toisin mastertason asiantuntijoille kuin harrastajille, mutta jokainen lukija, kuka tahansa, irrottaa siitä jotakin.
Sohva on ilmeisen tärkeä tukikohta ihmisen elämässä. Joskus vain sattuu että sohvalla lepääjä aiheuttaa ärtymystä. Yks' naapurintyttö antoi hatkat avomiehelleen. "Minä en sohvakoristeita tarvitse!" Ja entäs ne sohvaperunat. Kun niitä ei voi maahankaan istuttaa.
Mutta ah, miten se on hyvä lepopaikka, jos on levon tarpeessa, väsynyt, sairas tai masentunut. Psykiatrit tarvii sohvaa enää kuulemma vain omaan huilaamiseen asiakkaan jälkeen.
Sinä piirrät kivasti. Eikä tekstinkään lukeminen tuota enää hankaluuksia,
Minulla on jäänyt mieleen yksi kyläreissu Helsinkiin. Jossain vaiheessa uuvutti ja oikaisin kyläpaikan sohvalle. Emäntä sanoi: ei luulisi että kannattaa matkustaa Helsinkiin asti makaamaan sohvalla... Meillä on kotona paljon sohvia, kerranhan täällä vain eletään, joten miksi en soisi itselleni niiden tuomaa mukavuuden nautintoa.
Hei Auvo! Kyllä nuo arvostelijat ihan tosipohjaisia ovat, mutta on tässä sekin puoli, että jostain syystä tuollaiset arvostelevat kommentit syöpyvät mieleen muunlaisia kommentteja paremmin. Ja oikeaan osut, jossain hiukan ehkä vajaan kymmenenvuoden takaisissa vaiheissa mennään. Mutta välillä on tullut mieleen lapsuudesta asioita, joita haluaisi piirtää, eli voi olla että joudun tekemään vielä uusinta kierroksen vähän eri näkökulmasta.
Osu ja uppos! Tuli heti mieleen tuttuni (tarmokas sairaanhoitajaluonne). Masennukseni ollessa päällä hän jaksoi jankuttaa lenkille ja ulkoilemaan lähtemisestä tähän samaan tyyliin: "Mikset lähde ulos? Raitis ilma piristää. Ilman happea aivot masentuu." Hän tarkoitti varmasti hyvää, ja pieni, rauhallinen kävelylenkki olikin ihan ok, mutta... You know?
Jep.
VastaaPoistaOnneksi ei tarvitse avata ovea amatööri-asiantuntijoille.
Epistä. Vain ne joilla on kunnon sohva voivat masentua. :(
VastaaPoistaMut yks tarina kertoo, että kerran yks psykiatri makasi kuolleena tyhjän uima-altaan pohjalla. Mistä oli kyse?
- It’s a good start, sanoivat potilaat.
Susu, jos kaipaa seuraa, niin silloin voi käydä niin, että kuitenkin avaa sen oven...
VastaaPoistaAnonyymi, toisaalta voisi ajatella, että jos on oikein hyvä sohva, niin ei tarvitsisi masentua...
Hyvä sohva. Heureka! Uudelleen sisustaminen tai uudet huonekalut ovat siis toisinaan tarpeellisia.
VastaaPoistap.s psykiatrijutun merkitykset aukeavat toisin mastertason asiantuntijoille kuin harrastajille, mutta jokainen lukija, kuka tahansa, irrottaa siitä jotakin.
Ahaa, no minä en tosiaan ole mastertason asiantuntija, mutta huvituin silti hiukan.
VastaaPoistaSohva on ilmeisen tärkeä tukikohta ihmisen elämässä. Joskus vain sattuu että sohvalla lepääjä aiheuttaa ärtymystä. Yks' naapurintyttö antoi hatkat avomiehelleen. "Minä en sohvakoristeita tarvitse!" Ja entäs ne sohvaperunat. Kun niitä ei voi maahankaan istuttaa.
VastaaPoistaMutta ah, miten se on hyvä lepopaikka, jos on levon tarpeessa, väsynyt, sairas tai masentunut. Psykiatrit tarvii sohvaa enää kuulemma vain omaan huilaamiseen asiakkaan jälkeen.
Sinä piirrät kivasti. Eikä tekstinkään lukeminen tuota enää hankaluuksia,
Minulla on jäänyt mieleen yksi kyläreissu Helsinkiin. Jossain vaiheessa uuvutti ja oikaisin kyläpaikan sohvalle. Emäntä sanoi: ei luulisi että kannattaa matkustaa Helsinkiin asti makaamaan sohvalla... Meillä on kotona paljon sohvia, kerranhan täällä vain eletään, joten miksi en soisi itselleni niiden tuomaa mukavuuden nautintoa.
VastaaPoistaSinullla on usein noita arvostelevia ihmisiä sarjakuvaelämäkerrassasi. Yleensä naisia. Ovatko ne todellisuuspohjaisia vai ovatko ne "yliminä".
VastaaPoistaAika mainio elämäkerta. Pelkään vain että olet jo päässyt 10v päähän nykyhetkestä ja se kohta loppuu, kun se menee aika vauhdilla. Ei kai?
Hei Auvo! Kyllä nuo arvostelijat ihan tosipohjaisia ovat, mutta on tässä sekin puoli, että jostain syystä tuollaiset arvostelevat kommentit syöpyvät mieleen muunlaisia kommentteja paremmin. Ja oikeaan osut, jossain hiukan ehkä vajaan kymmenenvuoden takaisissa vaiheissa mennään. Mutta välillä on tullut mieleen lapsuudesta asioita, joita haluaisi piirtää, eli voi olla että joudun tekemään vielä uusinta kierroksen vähän eri näkökulmasta.
VastaaPoistaOsu ja uppos!
VastaaPoistaTuli heti mieleen tuttuni (tarmokas sairaanhoitajaluonne). Masennukseni ollessa päällä hän jaksoi jankuttaa lenkille ja ulkoilemaan lähtemisestä tähän samaan tyyliin: "Mikset lähde ulos? Raitis ilma piristää. Ilman happea aivot masentuu." Hän tarkoitti varmasti hyvää, ja pieni, rauhallinen kävelylenkki olikin ihan ok, mutta... You know?
No tiedän tiedän:-) Patistelu harvoin piristää ketään.
VastaaPoista