Sanotaan, että epätyypilliseen masennukseen kuuluu lisääntynyt ruokahalu. Olen aina ihmetellyt mikä tekee masennuksesta epätyypillisen. Mikä on tyypillistä? Millaisia tyyppejä oikein olemme ;)
Jos sopii, linkitän tämän masennussarjiksen sivuilleni.
Yhden kommentin jo kirjoitin, mihin lie bittiavaruuteen hävisi. Tuhoa pois, jos on ylimääräinen.
Niin, löysin mutkan kautta blogisi. Oikein mukavia kuvia. Erityisesti juuri nyt kolahti tuo masennus, kun yritän saada masennuslääkkeiden kanssa syömiäni kiloja pois. Lisäksi huvitti tuo, kun aina kaikki muut tietää mikä hyväksi masentuneelle...
Näitä masennusviisauksia on vielä muitakin... Luin ja katselin hiljattain koko tämän henki pihisee -blogisi läpi vaikka olen seurannut sitä koko ajan. Siinä on nautittavia, hauskoja, osuvia, jotenkin terapeuttisia näkökulmia ja väläyksiä ja kärjistyksiä. Helppo samastua, ainakin minun.
Tulipa mieleeni psykologi, joka tiukasti sanoi, että masennukseen liittyy ruokahalun puute, ei ylensyöminen. Mihin tietysti minä, että mulla on päinvastoin, sanoivat teoriat mitä hyvänsä. Ja kappas, nykyisin sentään kaikissa masennusmäärittelyissä mainitaan oireena ruokahalun menetys/ruokahalun lisääntyminen.
Näille voi nykyisin nauraa, mutta kyllä se vaan sieppasi masennusaikoina, kun tietäväisiä ja neuvojia piisasi, mutta harva halusi kuunnella, mitä oikeasti kuului.
Niinhän sitä ihminen kuulee kaikenlaista.
VastaaPoistaSanotaan, että epätyypilliseen masennukseen kuuluu lisääntynyt ruokahalu. Olen aina ihmetellyt mikä tekee masennuksesta epätyypillisen. Mikä on tyypillistä?
Millaisia tyyppejä oikein olemme ;)
Jos sopii, linkitän tämän masennussarjiksen sivuilleni.
Niin, ylipäätään miksi meillä on tarve lokeroida asioita tyypillisiin ja epätyypillisiin.
VastaaPoistaSopii, kiitos!
Yhden kommentin jo kirjoitin, mihin lie bittiavaruuteen hävisi. Tuhoa pois, jos on ylimääräinen.
VastaaPoistaNiin, löysin mutkan kautta blogisi. Oikein mukavia kuvia. Erityisesti juuri nyt kolahti tuo masennus, kun yritän saada masennuslääkkeiden kanssa syömiäni kiloja pois. Lisäksi huvitti tuo, kun aina kaikki muut tietää mikä hyväksi masentuneelle...
Näitä masennusviisauksia on vielä muitakin... Luin ja katselin hiljattain koko tämän henki pihisee -blogisi läpi vaikka olen seurannut sitä koko ajan. Siinä on nautittavia, hauskoja, osuvia, jotenkin terapeuttisia näkökulmia ja väläyksiä ja kärjistyksiä. Helppo samastua, ainakin minun.
VastaaPoistaTervetuloa Rantakasvi, mukava kun löysit tänne:-)
VastaaPoistaPaula, henki pihisee olisikin voinut olla parempi nimi... Niin, olen iloinen jos näistä löytyy samastumispintaa.
Sittenhän sinä et ole koskaan ollut oikeasti masentunut.
VastaaPoistaPitäisi varmaan määritellä tuo "oikeasti" ja ehkä myös "masentunut".
VastaaPoistaEntäpäs ellei määrittelisi? Eläisi elämänsä eikä kuristaisi itseään ja muita määrityksillä.
VastaaPoistaKukaan ei elä yhden ja saman määritelmän mukaista elämää.
Hmm. Ok.
VastaaPoistaTuohan on loistava ohje, sen kun makaa vaan sohvalla ja kuolee ilman määritteitä.
VastaaPoistaOih te itsetuhoajatuksissa pyörivät neitokaiset,
VastaaPoistaKuoli sohvalle ilman määrityksiä? Mistäs se kuolema sinne pomppasi vieruskaveriksi ? Sohvakamuksi.
Saa kai sitä ihminen sohvalla maata tai lojuskella ilman mitään määrityksiä? Pikku hölmöläiset, masennushautomomimmit.
Hehhe, hassua väkeä täällä liikkuu.
VastaaPoistaTulipa mieleeni psykologi, joka tiukasti sanoi, että masennukseen liittyy ruokahalun puute, ei ylensyöminen. Mihin tietysti minä, että mulla on päinvastoin, sanoivat teoriat mitä hyvänsä. Ja kappas, nykyisin sentään kaikissa masennusmäärittelyissä mainitaan oireena ruokahalun menetys/ruokahalun lisääntyminen.
VastaaPoistaNäille voi nykyisin nauraa, mutta kyllä se vaan sieppasi masennusaikoina, kun tietäväisiä ja neuvojia piisasi, mutta harva halusi kuunnella, mitä oikeasti kuului.
Sepä se, harva todella osaa kuunnella. Ja uskoa, mitä toinen sanoo.
VastaaPoista