Elämä on hankalaa eläinlajille, jolla on tavallaan jatkuva kiima-aika...
Joskus vuosia sitten muistan lukeneeni tutkimuksen ”yksiavioisista” eläinlajeista, ts. sellaisista, jotka palaavat pesimäkausi toisensa jälkeen pesimäalueelle saman kumppanin kanssa. ”Eroprosentti” vaihteli melkoisesti lajeittain, mutta keskimäärin kolmannes pariskunnista vaihtoi jossakin elämänsä vaiheessa kumppania (niin, että molemmat palasivat pesimään jonkun toisen kanssa).
Pienin ”eroprosentti” oli albatrosseilla: 2 %. Albatrossipuoliskot näkevät toisiaan kerran kahdessa vuodessa parin kuukauden ajan, muun ajan molemmat huitelevat maailman merillä, ehkä tuhansien kilometrien päässä toisistaan.
Kirsi, siinä olet aivan oikeassa. Ihmiselämässä on muutenkin perin harvoja asioita, joita voi mitenkään pitää ”luonnollisina”. Esimerkiksi yhdessä paikassa asuminen, maanviljelys ja karjanhoito.
Ihana! Ehkä se on vain tunne (minusta tuntuu usein siltä sarjakuvia lukiessa), mutta nämä tuntuvat paranevan koko ajan. Kymmenkunta viimeistä ovat olleet loistavia. :)
Minulle tuli tuosta mieleen tämänpäiväinen lounaskeskustelu, jossa pohdimme samaa, mistä jokin aika sitten kirjoitit tekstiblogisi kommenteissa: ettei monessa paikassa rakkaudesta puhuta kuin kyynisin lisäyksin ja vähättelynaurahteluin ja kiertoilmaisuin. Minusta on alkanut tuntua, että piristyn aina, kun jossain lukee oikeasti "rakkaus".
JPekka, niinpä. Itse ajattelen, että vaikka ihminen onkin osa luontoa ja biologinen olento, niin jotain muitakin ulottuvuuksia hänessä on.
Hilli, kiitos kannustuksesta:-) On ihan älyttömän VAIKEA puhua rakkaudesta vilpittömin mielin. Tuntuu, että painolastia on joka suunnalla. Luulen silti, että aika alkaisi olla vähitellen kypsä sille, että siitä alettaisiin taas puhua tosissaan.
Kissa on välttämätön.
VastaaPoistaElämä on hankalaa eläinlajille, jolla on tavallaan jatkuva kiima-aika...
VastaaPoistaJoskus vuosia sitten muistan lukeneeni tutkimuksen ”yksiavioisista” eläinlajeista, ts. sellaisista, jotka palaavat pesimäkausi toisensa jälkeen pesimäalueelle saman kumppanin kanssa. ”Eroprosentti” vaihteli melkoisesti lajeittain, mutta keskimäärin kolmannes pariskunnista vaihtoi jossakin elämänsä vaiheessa kumppania (niin, että molemmat palasivat pesimään jonkun toisen kanssa).
Pienin ”eroprosentti” oli albatrosseilla: 2 %. Albatrossipuoliskot näkevät toisiaan kerran kahdessa vuodessa parin kuukauden ajan, muun ajan molemmat huitelevat maailman merillä, ehkä tuhansien kilometrien päässä toisistaan.
Äijä, niin se kyllä melkein olisi. Mutta minulla ei tällä hetkellä ole kissaa. Kaipaan kyllä.
VastaaPoistaJPekka, hankalaa ilman muuta. Silti kyseenalaistan tätä nykyistä halua tulkita ihmiselämää sen perusteella mitä olemme havaitsevinamme luonnosta.
Kirsi, siinä olet aivan oikeassa. Ihmiselämässä on muutenkin perin harvoja asioita, joita voi mitenkään pitää ”luonnollisina”. Esimerkiksi yhdessä paikassa asuminen, maanviljelys ja karjanhoito.
VastaaPoistaIhana! Ehkä se on vain tunne (minusta tuntuu usein siltä sarjakuvia lukiessa), mutta nämä tuntuvat paranevan koko ajan. Kymmenkunta viimeistä ovat olleet loistavia. :)
VastaaPoistaMinulle tuli tuosta mieleen tämänpäiväinen lounaskeskustelu, jossa pohdimme samaa, mistä jokin aika sitten kirjoitit tekstiblogisi kommenteissa: ettei monessa paikassa rakkaudesta puhuta kuin kyynisin lisäyksin ja vähättelynaurahteluin ja kiertoilmaisuin. Minusta on alkanut tuntua, että piristyn aina, kun jossain lukee oikeasti "rakkaus".
JPekka, niinpä. Itse ajattelen, että vaikka ihminen onkin osa luontoa ja biologinen olento, niin jotain muitakin ulottuvuuksia hänessä on.
VastaaPoistaHilli, kiitos kannustuksesta:-)
On ihan älyttömän VAIKEA puhua rakkaudesta vilpittömin mielin. Tuntuu, että painolastia on joka suunnalla. Luulen silti, että aika alkaisi olla vähitellen kypsä sille, että siitä alettaisiin taas puhua tosissaan.