Äidin vanhemmat olivat pelastusarmeijassa, mutta niissä piireissä en koskaan kokenut olevani paha ja syntinen. Minun täytyi olla hyvä, sillä sain kokouksissa aina lettuja kermavaahdon ja mansikkahillon kanssa. Isän vanhemmat taas vaikuttivat kristillisessä raittiusseurassa ja siellä tunsin itseni niin pahaksi, että melkein pelkäsin itseäni ja mitä minulle tulisi tapahtumaan. Siis jotain 7-vuotiaana. Huh.
Muistan, kun kerroit kermavaahto-hillo-letuista. Minä en olisi siihen aikaan edes osannut kuvitella moista ylellisyyttä.
Se on aika jännä, miten sana synti ihmisten mielissä aina kääntyy yksittäisiin tekoihin, niiden välttämiseen, lankeamiseen jne. Vaikka nehän eivät ole asian ydin.
Musiikki vei monet Pelastusarmeijan kokouksiin. Äiti oli hyvä laulaja ja kävi sielläkin laulamassa. Minä en mennyt koskaan mukaan, sillä olin aina uppoutunut johonkin kirjaan.
Pikkusiskollani oli tapana sanoa, että hän on käynyt sukulaisten mukana läpi kaikki herätysliikkeet. Kuten varmaankin kaikki suomalaiset, suhtaudun lämmöllä Pelastusarmeijaan. Esimerkiksi Helsingin Stockmannilla on usein pelastusarmeijalainen lippaan kanssa ja laitan lippaaseen aina rahaa.
Porin Pelastusarmeijan patarumpu oli ainoa patarumpu, jonka lapsena näin. Lauluryhmä oli tullut pitämään kokousta Kiertokadun lastenpuistoon... Kuinka minusta tuntuu, että sitä silloin olisi paukuttanut tukeva mies...
Pelastusarmeija tekee niin hyvää työtä, että vaikeahan siihen olisi kovin kielteisesti suhtautua, Anna.
Hyvin mahdollista mm, patarummun soittovuoro saattoi vaihdella. Minun on tehnyt mieli mennä johonkin Pelastusarmeijakokoukseen kuullakseni rumpua, mutta ehkäpä niillä ei sitten sellaista olekaan joka paikassa.
Äidin vanhemmat olivat pelastusarmeijassa, mutta niissä piireissä en koskaan kokenut olevani paha ja syntinen. Minun täytyi olla hyvä, sillä sain kokouksissa aina lettuja kermavaahdon ja mansikkahillon kanssa.
VastaaPoistaIsän vanhemmat taas vaikuttivat kristillisessä raittiusseurassa ja siellä tunsin itseni niin pahaksi, että melkein pelkäsin itseäni ja mitä minulle tulisi tapahtumaan.
Siis jotain 7-vuotiaana.
Huh.
Muistan, kun kerroit kermavaahto-hillo-letuista. Minä en olisi siihen aikaan edes osannut kuvitella moista ylellisyyttä.
VastaaPoistaSe on aika jännä, miten sana synti ihmisten mielissä aina kääntyy yksittäisiin tekoihin, niiden välttämiseen, lankeamiseen jne. Vaikka nehän eivät ole asian ydin.
Wow, Kirsti, mielenkiintoinen kertomus jo tässä vaiheessa.
VastaaPoistaSain Kirsiltä facebookissa vinkin ja tulin katsomaan! Näyttääpä mielenkiintoiselta ja jään seuraamaan. Olen tuo karvainen aamu uninen seuraajissa. :)
VastaaPoistaKiitos kannustuksesta, Kirsi:-)
VastaaPoistaSavisusti, tervetuloa lukijaksi:-)
Tätä blogia on hauska lukea.
VastaaPoistaMusiikki vei monet Pelastusarmeijan kokouksiin. Äiti oli hyvä laulaja ja kävi sielläkin laulamassa. Minä en mennyt koskaan mukaan, sillä olin aina uppoutunut johonkin kirjaan.
Pikkusiskollani oli tapana sanoa, että hän on käynyt sukulaisten mukana läpi kaikki herätysliikkeet. Kuten varmaankin kaikki suomalaiset, suhtaudun lämmöllä Pelastusarmeijaan. Esimerkiksi Helsingin Stockmannilla on usein pelastusarmeijalainen lippaan kanssa ja laitan lippaaseen aina rahaa.
Porin Pelastusarmeijan patarumpu oli ainoa patarumpu, jonka lapsena näin. Lauluryhmä oli tullut pitämään kokousta Kiertokadun lastenpuistoon... Kuinka minusta tuntuu, että sitä silloin olisi paukuttanut tukeva mies...
VastaaPoistaPelastusarmeija tekee niin hyvää työtä, että vaikeahan siihen olisi kovin kielteisesti suhtautua, Anna.
VastaaPoistaHyvin mahdollista mm, patarummun soittovuoro saattoi vaihdella. Minun on tehnyt mieli mennä johonkin Pelastusarmeijakokoukseen kuullakseni rumpua, mutta ehkäpä niillä ei sitten sellaista olekaan joka paikassa.