Pelastusarmeijaan liittyvät muistikuvani ovat hiukan kriittisiä, mutta se ei tarkoita, ettenkö samalla hiukan rakastaisi tuota organisaatiota. Tämä nyt selitykseksi, mikäli joku vielä miettii miksi minä vainoan Pelastusarmeijaa ja toivon sille pahaa, tai muuta sellaista, kuten eräässä palautteessa huomautettiin. En tosiaan vihaa melkein mitään kristillistä tai muutakaan seurakuntaa, mutta kaikessa inhimillisessä toiminnassa on varjopuolensa. Myös politiikassa ja urheiluseuroissa, mutta niihin minulla ei ole ollut lapsuudesta lähtien samanlaista läheistä kontaktia, joten en ainakaan tässä vaiheessa tunnes suurta tarvetta piirrellä niistä. Olen päinvastoin kiitollinen siitä, että olen saanut elää voimakkaiden uskonnollisten aatteiden vaikutuspiirissä, mutta ihan suoraan en ole saattanut niiden arvomaailmoja omaksua, vaan olen joutunut jonkin verran työstämään asioita. Tämä työstäminen alkoi minulla ehkä poikkeuksellisen varhain, siis jo ennen kouluikää. Tai no, en tiedä oliko se poikkeuksellisen varhain.
Blogini on saanut uuden lukijan, tervetuloa Daisy! Aikaisemmin liittyneet Eikku, Salme, anni.m,, Ville, Aamu Uninen, SusuPetal, IDA, Kuutar, Marja Leena, Millan, Paula, Merja, Villiviini, Anna Elegia, Kirsi ja Sirkka, tervetuloa teillekin näin vähän jälkijunassa!
Kiitos, ihanaa olla tervetullut. Juuri tänään se tuntuu muultakin kuin vain sanahelinältä.
VastaaPoistaEn tiedä, milloin lapset yleensä alkavat jumalia kyseenalaistaa, mutta muistan oman poikani jo alaluokilla kyseenalaistaneen tuollaiset. Minkä tähden, en tiedä. En hänelle mitään tuputtanut. Lähinnä annoimme sellaisen tavallisen mahdollisuuden muiden mukana mennä. Ihmeekseni meni rippikouluun. Nyt sitten eronnut kirkosta luonnollisestikin. Omaa kristilliset arvot kuitenkin mielestäni. Kuten useimmat meistä ei uskovista, eikö niin.
Olen muuten tosi ylpeä, että olen mukana seuraamassa hienon sarjakuvan/elämäkerran syntyä.
Tervetulotoivotus ei tosiaan ollut sanahelinää, koska olen sellainen ihminen, etten kovin kauaa jaksa blogia päivittää jos tuntuu ettei se ketään kiinnosta.
VastaaPoistaluulen, että siinä on vähän tulkintaerimielisyyttä, että mitä ovat ns. kristilliset arvot. Ei-uskovat eivät välttämättä halua nähdä omia arvojaan kristillisinä, vaikka jonkinmoisen kymmenen käskyn sovelluksen mukaan monikin varmaan yrittää täällä elellä. Myös vakaumuksellisten kristittyjen kesken on lievää erimielisyyttä kristillisten arvojen olemuksesta. Tämä näkyy nyt vaikkapa tässä muodikkaassa seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin liittyvään kiistaan suhtautumisessa.
olin kymmenen korvilla kun tarvoin lumisista leikeistä kohti seurakuntakodin pyhäkoulua. pyhäkoulunopettaja hulda oli jo sisällä järjestämässä kuntoon flanellotaulua, kynttilää ja virsikirjoja. kynttilä kertoi siitä, että jeesus on maailman valkeus ja meistä jokainen voi olla pieni kynttilä, joka luo valoa ympärilleen.
VastaaPoistaopettajan katse tehosi, jos joku alkoi sählätä. pyhäisissä tunnelmissa mietittiin kuvausta jeesuksen kodin kalusteista. öljylamppu ja kaislamatto kelpasivat, pölynimuri ja televisio hylättiin. merkkejä liimailtiin.
vasta loppurukouksen jälkeen tunnelma arkistui, kun valittiin merkkejä keräilytauluihin. onko muita eläimiä kuin lampaita? ottaisiko laskuvarjon vai helikopterin? merkit liimattiin kotona olevaan tauluun, joka kuvasi mitä tahansa kyläkirkkoa. mitä ahkerampi pyhäkoululainen sitä enemmän kirkon ympärillä oli lampaita ja taivaalla lentokalustoa.
muistan pyhäkoulutauluja sekavin tuntein. kaverien siistit taulut olivat tulvillaan lampaita ja kukkia, oma nuhruinen kokoelma käsitti tuskin paria kukkaa enempää. pyhäkoulukaverien laajempi kuvakokelma ei kuitenkaan todistanut välttämättä syvemmästä kristillisestä vakaumuksesta.
pyhäkoulumerkkien keruun ohessa tytöt kartuttivat leikekokoelmaa ringo starrista ja rock hudsonista. pojat keräsivät kahvipakettien autonkuvia.
pyhäkoulusta on jäänyt mieleen vain kaksi asiaa: pyhäkoulun tunnelma ja keräilymerkit. molemmat ovat yhä tallella.
Minua on aina ottanut vähän aivoon, kun evankeliumeissa ei lainkaan kuvailla millainen kämppä Jeesuksella oli. Erittäin järkevää, että pyhäkoulussasi mietittiin tuollaisia. Onneksi taivasten valtakunnassa viimeiset tulevat ensimmäisiksi, eli ei varmaankaan haittaa jos sinun taulussasi oli vähiten pyhäkoulumerkkejä. En itse muista omasta pyhäkoulustani mitään merkkisysteemejä, mutta muistan kauniit kortit, joissa oli lampaita ja niin kaunis Jeesus, että oksat pois. En silloin kuitenkaan saanut yhtään korttia itselleni, mutta ostin niitä myöhemmin ihan aikuisella iällä, kun satuin näkemään:-)
VastaaPoistaOlen aivan riemastunut näistä piirroksistasi, Kirsti! Tekisit näistä opuksen sitten, kun niitä syntyy riittävä määrä, olisi kiva hankkia semmoinen.
VastaaPoistaPyhäkoulumuistoja on. Minun ei käynyt protestoiminen kyseistä institutiota vastaan, kun pitäjänä oli oma Ukko (isoisä). Muutenkin se oli niitä harvoja tapahtumia, joissa tapasi kylän muita penskoja. Ja kun paikka aina vaihtui, ei se niin tylsää ollut, lopuksi saatiin aina mehua ja keksejä.
1970-luvun lopulla, kun yritin saada poikiamme puolen tunnin kaupunkilaispyhikseen, tuomio tuli nopeasti ja armottomana tauluista ja tarrakuvista huolimatta: siellä on tylsää! ei me sinne mennä!
Kivaa että tykkäät Ellinoora:-) Voi olla, että teen jonkun omakustanneläpyskän jossain vaiheessa, jos tähän tulee jokin tolkku.
VastaaPoistaTuohon hiuskarvojen laskemiseen liittyy omaakin muinaista pohdiskeluani (ja huomasin, että muidenkin):
VastaaPoistaMiten Jumala voi nähdä kaiken koko ajan? Ympäri maailmaakin?
Nykynetti antaa ihan riittävän likiarvovastauksen tuohon kysymykseen. Sen opin viimeistään irkkausvaiheessa, jolloin näin, miten ihmiset naputtelivat tekstejään Amerikassa, Australiassa ja Euroopassa, kun minä luin niitä samaan aikaan Aasiassa...
Kivoja oivalluksia, hienosti piirrettynä.
VastaaPoistaTerkkuja vaan Pelastusarmeijan nykyisiltä pyhäkoulun pitäjiltä. Haastetta piisaa edelleenkin.
Juha & Jaana Turusta
Ihana saada palautetta melkein asianosaisilta! Siunausta työhönne:-)
VastaaPoista